“Tämä ei ole se hetki, jolloin kaivan esille suupeilin”

Ihmeellistä on elämä.

Viisi vuotta takaperin olin kiinnostuneempi hampaiden kiinnityskudossairauksista, limakalvomuutoksista ja erilaisista hammasvälien puhdistustekniikoista kuin kuolemasta – mikä tarkemmin ajalteltuna vaikuttaa järkevältä ja normaalilta.

Mutta yhdessä päivässä kaikki muuttui. Olin vanhusten palvelutalossa tarkastamassa vanhusten hampaita ja tein tärkeän huomion:

Viikko ennen kuolemaa hampaat eivät tule tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

Kohtasin vanhuksia, jotka pelkäsivät kuolemaa. Huusivat kuolemaa. Seurasin hätääntyneitä vanhuksia hämmentyneenä ja mietin, että tämä ei ole se hetki, jolloin kaivan laukustani esille suupeilin. Tarvittiin järeämpiä aseita, joita minulla ei ilmiselvästikään ollut, joten samana iltana päätin suunnata seuraaviksi vuosiksi opiskelemaan teologiaa.

Ja tällä polulla ollaan vieläkin. Nyt kirjailijana ja väitöskirjatutkijana.

Mielenkiintoni oli jo opiskelujen alkuvaiheessa suuntautumassa pois kuolemasta, mutta  erään luennon jälkeisen keskustelun päätteeksi ajauduin tutkimaan kuolemanrajakokemuksia. Tämän seurauksena syntyi sekä gradu että tietokirja suomalaisista kuolemanrajakokemuksista, sillä kuulin niin häkellyttäviä kertomuksia rajalta ja rajan takaa, ettei niitä voinut jättää pelkiksi lainauksiksi tieteelliseen tutkimusraporttiin.

Myös väitöstutkimukseni jatkaa kuolemaan liittyvässä aihepiirissä,
mutta eri kontekstissa. Ja tällä kertaa vahvasti rajan tällä puolen.

IMG_4032

Vaikka hampaat ovat myös ihan kiva juttu.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s