Minkä taakseen jättää, sen väitöskirjastaan löytää

Avasin aamun filosofialla.

Keskustelu hyvästä kuolemasta on aina liittynyt läheisesti keskusteluun hyvästä elämästä. 

Kreikkalaisessa filosofiassa eudaimoniaa, hyvää elämää, pidettiin tärkeänä. Hyvä elämä on kukoistavaa onnellisuutta, harmonista tasapainoa. Yhteisön jäsenenä olemista ja elämän elämistä syvällisesti ja merkityksellisesti. Hyvä elämä ei siis ollut mielihyvä tai tunne. Hyvä elämä oli pikemminkin kukoistusta.

Todellisuudessa kun puhumme kuolemasta, puhummekin elämästä, tilanteesta ennen kuolemaa, joka oli hyvä tai huono. Kuolema itsessään on neutraali: adiafora eli ilmiö, joka ei ole hyvä tai paha.

Hmm.

IMG_4151

 

Tällaisina hetkinä mieleeni muistuu ensimmäinen vuosi teologisessa, jolloin tajusin, että filosofia ei ole minun vahvuuteni. Etiikasta sain täydet pisteet vain siksi, että opettelin luentodiat sanasta sanaan ulkoa.

Juuri kun ajattelee, että jotain on jättänyt taakseen niin, ettei tulevaisuudessa halua edes vilkaista sinne päin – kuten esimerkiksi teologisen pakollisen filosofian kurssin – huomaa tekevänsä väitöskirjaa aiheesta, jota hyvinkin olisi voinut käsitellä juuri tällä kurssilla.

Minkä taakseen jättää, sen väitöskirjastaan löytää.

 

img_20180215_113750.jpg

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s