Portilla, matkalla, perillä

Kuinka ihanaa onkaan palata kotiin sen jälkeen, kun on ollut koko iltapäivän eksyksissä! Jatkuva kontemplaatio kostautuu hetkinä, jolloin tulee tyynessä mielentilassa hypänneeksi väärään bussiin.

Missä ihmeessä on Koskela? Miten minä päädyin Koskelaan?

Koskelassa paistoi aurinko, se oli ilahduttavaa. Ilahduttavia olivat myös kanssamatkustajat, jotka olivat tukenani, kun yritimme bongata bussin ikkunasta matkantekooni sopivaa bussipysäkkiä. Tähän yksitoikkoiseen tutkijan elämääni seikkailu Koskelassa tuli kuin tilauksesta.

Hassuinta on, että päädyin Koskelassa Nastolantielle ja olen kotoisin Nastolasta. Olen aina ajatellut, ettei kukaan voi tietää Nastolaa ja nyt Helsingissä onkin koko tämän ajan ollut Nastolalle omistettu tie. Eläköön Nastola!

Saavuin siis kotiin, vaikka luulin ajautuneeni harhaan.

Urhean iltapäiväni kruunasi kotona odottanut paketti. Vuosi sitten purskahdin ilosta itkuun kesken yliopiston seminaarin, kun sain sähköpostiini viestin kustannussopimuksesta. Vierustoverini luuli, että sain sydänkohtauksen. Minä vuodatin iloni seminaarilaisille, jotka reagoivat ilooni tyynellä hiljaisuudella. Nyt vuoden kirjoittamisen, editoimisen, pähkäilyn ja ideoinnin tulos on konkreettisesti käsissäni.

Tämä matka on ollut uskomaton. Ja nyt ollaan vasta Portilla.

img-20180221-wa0000.jpeg

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s