Šamanismia, kristalleja ja hiililläkävelyä – tutustumista uususkonnollisuuteen

Helsingin sanomissa on viime aikoina otettu vahvasti kantaa rajakokemuksiin, niiden syntyperään ja selityksiin. Tämä herättää aina vilkasta keskustelua, joista intiimimmät kokemukset päätyvät minun sähköpostiini. Kiitos kokemustenne jakamisesta, rakkaat!

Tänään silmiini osui myös teologisesta näkökulmasta mielenkiintoinen kolumni Viron uskonnollisesta kentästä. Kaja Kunnas kirjoittaa, kuinka uskonnon hiipumisen seurausta ei ole tieteellis-rationaalisen ajattelun voittokulku, vaan elämänpiiriä alkavat ympäröidä taikausko, astrologia, selvänäkijät ja muu mystiikka.

Tämä toi mieleeni muistoja vuosien takaa.

Esikristillisellä ajalla, eli noin seitsemän vuotta takaperin, minulle tuli mahdollisuus osallistua šamanistiseen rituaaliin Viron maaseudulla. Etnomusikologina, maailmanmatkaajana ja kulttuurintutkijana tilaisuus päästä näkemään muinaisten rituaalien elvyttämistä oli kutkuttava.

Kävelimme mietiskellen kivilabyrintteja, halailimme puita ja lauloimme vironkielisiä lauluja maailmankaikkeudelle. Lopuksi sytytimme ison tulen, jossa poltimme tuhkaksi menneisyyden painolastit ja lähetimme ilmaan toiveet ja unelmat rakkaudentäyteisestä tulevaisuudesta. Tätä kaikkea säesti rumpumusiikki.

 

 

 

 

 

 

Kun tuli oli palanut tuhkaksi, oli aika kävellä sen päällä. Käärin reippaasti lahkeet ja astelin tulisille hiilille. Jalkapohjia kirpaisi kuitenkin sen verran, että tajusin saaneeni jonkinasteisia palovammoja. Niitä tulkitseva henkilö sanoi palovammojen kertovan, missä ruumiin osassa minulla oli ongelmia: munuaisissa. Palovamma oli maailmankaikkeuden keino kertoa minulle alkavasta diabeteksesta.

Ilta Viron maaseudulla päättyi kristallimusiikkiin. Nukahdin lattialle viltin päälle minuutissa ja menetin hetken, jota musiikkitieteilijänä eniten olin odottanut. Kristallit tekivät tehtävänsä. Loppuyön vietin Tallinnan Lasnamäellä työkaverini luona ja olin monta kokemusta rikkaampi.

 

Näyttökuva 2018-3-20 kello 11.58.28

Suomeen palattuani kävin työterveyslääkärillä kysymässä munuaisistani – varmuuden vuoksi – ja kävi ilmi, ettei munuaisissani ole mitään vikaa. Lääkäri oli huolestuneempi jalkapohjieni palovammoista, mikä oli hyvin loogista, ja vapaa-ajan puuhistani, jotka eivät hänen korviinsa kuulostaneet lainkaan järkeviltä.

“Turvallisempaa olisi, jos kävisit vaikka baareissa niin kuin muutkin.”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s