Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi

Pääsiäisenä on hyvä muistella Jeesusta ja ihmetellä, kuinka monin eri tavoin Via Cruciksen voi lausua pieleen suorassa televisiolähetyksessä.

Pääsiäisenä on myös helppo kompastua ajattelemaan, että kristinuskon sanoma on ainoastaan Jeesuksen kuolemassa.

Muutama vuosi sitten silmiini osui aiheesta mielenkiintoinen näkökulma:

Ristinkuolemaan perustuva sovitusoppi on pitkälti läntisten kirkkojen ykkösteologin, Anselm Canteburylaisen (1033-1109), muotoilema. Keskiajalle tyypillisessä feodaaliyhteiskunnassa ylempiarvoinen ei voinut antaa alempiarvoiselle rikkomuksia anteeksi ilman hyvityksiä. Tästä näkökulmasta oli loogista, että myös Jumala kaipasi ihmiseltä hyvitystä; olivathan ihmiset tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Syntinen ihminen on luonnostaan: perisyntioppi on peräisin jo aiemmalta ajalta, vuosina 354-430 eläneeltä kirkkoisä Augustinukselta.

Teologia on siis pitkälti jo alusta lähtien ollut eräänlaisen loogisen palapelin rakentamista, jotta vaikeasti hahmotettavia asioita voisi edes jollain tasolla ihmismieli ymmärtää.

Tähän päivään asti voittoisana tulkintana on selvinnyt Kristuksen rooli ihmiskunnan syntien sovittajana. Teologian tohtori Jarmo Tarkki puhuu tästä vampyyriteologiana, jota nykyihmisen on vaikea pitää mielekkäänä.

Tulkinta voisi olla myös toisenlainen. Petrus Abaelardus (1079-1142) kilpaileva teologi ei taipunut sovitusopin kannattajaksi:

“How cruel and wicked is seems that anyone should demand the blood of an innocent person as the price for anything, or that it should in any way please him that an innocent man should be slain—still less that God should consider the death of his Son so agreeable that by it he should be reconciled to the world!”

Sen sijaan Abaelardukselle Jeesus oli ensisijaisesti Tie, Totuus ja Elämä, Tie Jumalan luokse. Kuoleman sijaan painopiste on elämässä: mitä Jeesus opetti, mitä on Jeesuksen seuraaminen, tien kulkeminen? Mitä on se elämä, jota Jumala halusi ihmisen elävän?

“He himself is the way whereby the faithful pass from exile to their own country. He too has set up the Cross, from which he summons us as a ladder for us to use.”

Lunastuksen keskiössä ei siis ole synti, vaan itse Kristus, ihmiseksi tullut Jumala. Ja houkutuksena Jumalan luokse ei ole pelko vaan rakkaus:

“Redemption is that greatest love kindled in us by Christ’s passion, a love which not only delivers us from the bondage of sin, but also acquires for us the true freedom of children, where love instead of fear becomes the ruling affection.”

Kristinuskon painotus Kristuksen kuolemassa tietää ongelmia suhteessa ihmisen tekoihin ja niiden seurauksiin. Toisille Kristuksen risti on kuin piikki auki baarissa. Ristiin voi sujuvasti pujottaa uuden synnin entisten jatkoksi, ja nämä kaikki Kristus on ihmisen puolesta sovittanut. Kun tätä sovelletaan tekoihin, jotka taistelevat lähimmäisenrakkautta ja jopa maallista lakia vastaan, puhutaan halvasta armosta. Vastuutaan pakoilevasta ihmisestä, joka on nähnyt teologisten oppien porsaanreiät.

Sen sijaan tulkinta Kristuksesta Tienä, jota ihminen seuraa, ei ole pelkkää armoa ja lahjaa, vaan vastuuta ja tekojen seurausten ymmärtämistä. On helpompi sysätä vastuu jollekin toiselle kuin itselle. On helpompi seurata Via Cruciksen murhenäytelmää kuin kokoontua kuuntelemaan vuorisaarnaa ja miettiä sen sanomaa omassa elämässään.

Törmäsin kerran kotiovellani Jehovan todistajien ihastuttavaan, vaikkakin hyvin vapaasti käännettyyn versioon vuorisaarnan kohdasta Matt. 5:3

“Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.”

Ihmisen kaipuu hengellisyyteen on onnen perusta. Hengellisyys on onnen avain. Tällöin Kristuksen seuraaminen ei ole pelkkää kuolemaa ja vastuun siirtämistä pois itseltä, vaan Kristuksen seuraamisen edellytyksenä on hengellisyyden läsnäolo elämässä, hengellisten tarpeiden tiedostaminen.

Mutta jos sovitusoppi siirretään hetkeksi syrjään, niin mikä merkitys Kristuksen kuolemalla sitten oli?

Kristinusko tuskin olisi kasvanut maailmanlaajuiseksi uskonnolliseksi liikkeeksi ilman Kristuksen kuolemanjälkeisiä ilmestymisiä. Tällä ylösnousemuksella voidaan nähdä kaikkia maailman ihmisiä koskeva universaali viesti:

Kuolemaa ei ole.

IMG_4142

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s