Teologiasta, tutkimuksesta ja mediasta

Olen huomannut, että moni kuolemanrajakokemuksista keskusteleva elää siinä käsityksessä, että väitöskirjani jatkaa samalla teemalla. On siis aiheellista muistuttaa, että väitöskirjallani ei ole mitään tekemistä kuolemanrajakokemusten kanssa. Kuoleman kanssa sinänsä, että kyse on eutanasiasta. Mutta nyt ollaan vahvasti rajan tällä puolen.

Toinen asia, joka kaipaa selvennystä on se, että teologisen tieteen tarkoitus ei ole todistaa Jumalan tai tuonpuoleisen olemassaoloa eikä se ole koskaan siihen pyrkinytkään. Teologiassa tutkitaan ihmisen ajatuksia, kokemuksia, käsityksiä ja tulkintoja liittyen uskontoihin, Jumalaan, tuonpuoleiseen ja muihin teologian alan aiheisiin. Tutkimusmetodit ovat samoja kuin muissakin humanistisissa tieteissä. Käytännöllisessä teologiassa metodit voivat olla hyvinkin poikkitieteellisiä. Eksegetiikassa käytetään kielitieteen ja kirjallisuustieteen menetelmiä, joissa otetaan huomioon, että teksti on aina syntynyt jossain kontekstissa, joka vaikuttaa myös sen tulkintaan ja muotoutumiseen. Kirkkohistoriassa käytetään historian menetelmiä. Systemaattinen teologia pureutuu käsitteisiin ja filosofiaan, joka on teologialle hyvin läheinen tieteenala.

Kuten kaikessa tutkimuksessa, tärkeintä eivät ole tulokset, ei edes aihe, vaan menetelmät. On aivan eri asia tutkia asiaa systemaattisesti kuin kirjoittaa siitä lehtijuttua. Olisin yhtä hyvin voinut tehdä samalla metodilla gradun vaikka siitä, miten puolison menettäminen vaikuttaa ihmisen spiritualiteettiin. Tämän aiheen edessä olisin seissyt kuten kuolemanrajakokemustenkin edessä: ilman valmiita hypoteeseja ja johtopäätöksiä. Jokainen haastattelu antoi minulle lisää tietoa aiheesta, josta en etukäteen tiennyt kuin mitä kansainvälisistä tutkimuksista oli selvinnyt. Jotta tutkimusta voi tehdä objektiivisesti, aiheeseen on hyvä pitää tervettä välimatkaa ja suhtautua siihen avoimesti ilman voimakkaita tunnekuohuja.

Siksi en pyri muodostamaan minkäänlaista kantaa eutanasiaan. Ei ole minun tehtäväni tutkia, onko eutanasia hyväksyttävää vai ei. Jos minulla olisi eutanasiaan kannanotto, vaihtaisin tutkimusaiheeni välittömästi.

Yksi asia, joka on myös herättänyt keskustelua, on tutkimukseni kommentointi toimittajien artikkeleiden perusteella. Valtaosa haastatteluista on ollut henkilöhaastatteluja. Tutkimustulokseni sen sijaan näkyvät gradussani. Kun haastattelija kysyy, mitä itse ajattelen Jumalasta tai tuonpuoleisesta, käsitykseni ei perustu tällöin graduni tutkimustuloksiin. Kuten jokaisen ihmisen käsitykset, ajatukset ja suhtautuminen hengellisyyteen, minunkin elämänfilosofiani on muodostunut omanlaisekseen koko elämäni ajan. Elämässäni on muitakin kokemuksia kuin teologian gradun tekeminen. Onneksi. Jos käsitykseni elämästä ja kuolemasta perustuisivat puolen vuoden gradun tekemiseen, mitä ihmettä minä olen muun elämäni tehnyt?

Toiset lehtijutut painottavat enemmän tutkimustani (valtaosa näistä on sähköpostihaastatteluja eli olen itse kirjoittanut kaikki vastaukset). Toiset taas haluavat luoda minusta kuvan tutkijana, joka “ainakin kerran päivässä hyppää pää alaspäin tanssitangolle, jotta näkee, miten asiat todellisuudessa ovat” tai “herää entisenä buddhalaisena vieläkin joka aamu viideltä meditoimaan”. Nämä ovat usein kommentteja, joita en ole edes haastattelutilanteessa sanonut, vaan autossa matkalla kotiin, kun toimittaja istuu takapenkillä ja kaivaa vaivihkaa laukustaan kynää ja paperia esille. Ja joka kerta olen tiennyt, että tuon tulen vielä löytämään tulevasta artikkelista ja se on ollut ok, sillä Vakavuus ei ole toinen nimeni. Nauran mieluummin kuin mökötän. Arkkipiispa Tapio Luoma kutsuu minua peruspositiiviseksi ihmiseksi. Minä kutsun häntä Tapsaksi.

Haastateltavan on mahdollista vaikuttaa lehtijuttuihin hyvin rajoitetusti. Faktat saa korjattua (jos toimittaja on myötämielinen eikä pakene vuosilomalle heti artikkelin kirjoittamisen jälkeen – näinkin on käynyt). Leipätekstiin harvoin saa puuttua, sitaatteihin osittain. Näkökulma ja painotus on toimittajan. Vaikka kuinka valitsee sanansa tarkoin, ei ikinä tiedä mitä helvettiä (kirjaimellisesti, ei kirosanana) lehtijuttuun lopulta päätyy. Näin on käynyt. Ensin se raivostutti, sitten ihmetytti, nyt naurattaa.

Mediakriittisyys on äärimmäisen tärkeää. Sitä en voi olla painottamatta.

Toimittajan kirjoittama lehtijuttu on hänen luovuutensa tulos. Aivan kuten minun kirjani on minun luovuuteni tulos. Ja jokainen haastateltavan tulkinta on hänen luovuutensa tulos. Elämme tulkintojen ketjussa, jossa jokainen antaa siihen oman lisänsä. Kaikki on tulkintaa. Kaikki on kertomusta, narratiivia. Se mikä on totuus asioista, ei edes ole oman mielenkiintoni kohde.

Minua kiinnostavat ihmiset, tulkinta ja merkityksenanto. Ja toisaalta minua kiinnostaa hengellisyyden monimuotoisuus ja sen muotoutuminen läpi ihmiselämän. Tieteellisessä mielessä eniten kiinnostaa se, miten tiedettä tehdään, tieteellinen metodologia ja analyysi. Tutkimus on kuin arvoituksen ratkaisua, palojen sommittelua palapeliin ja oikean reitin löytämistä aarrekartalla. Välillä siellä välähtää Jumala, välillä ei.

Siksi olen teologi.

IMG_4214

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s