On hyvä puhua kuolemasta – Kirja-arvosteluja Portilla-kirjasta

Mielenkiinnolla olen lukenut, millaisia ajatuksia kirjani on herättänyt lukijoissa. Valtaosa palautteesta tulee sähköpostitse. Toiset kirjoittavat ajatuksensa kirjablogeihin.

Suvikukkasia-blogissa kokemukset saivat lukijan herkistymään: Todella mielenkiintoinen kirja. Itseäni eniten kiinnostavat juuri nuo ihmisten kertomat kokemukset. Koin todella voimallisia tuntemuksia lukiessani, herkkänä kyyneliltä en voinut välttyä. 

Rajatieto.org-sivustolla on toivottu samaa, jota itsekin toivon: Onpa joku lakannut pelkäämästäkin kuolemaa ja ymmärtänyt iloita elämästä. Vielä ei ollut aika lähteä. Tämä on myös se lohdullinen viesti kuolemanrajakokemuksista: Elämälläsi ON tarkoitus! Miia on tehnyt tässä hyvän työn, jonka toivon päätyvän myös vanhusten yöpöydälle.

Tämä oli kirjani tarkoitus: ettei tutkimusta tehdä vain tutkimuksen vuoksi, toisten tutkijoiden iloksi tai maisterin tutkinnon saamiseksi. Tutkimus voi myös herättää yhteiskunnallista keskustelua, puhutella yksilöä.

Siinä vaiheessa, kun ihminen on hetken päässä kuolemasta, ei ole aika akateemiselle tiedeväittelylle. On otettava kuolevaa kädestä, katsottava kuolemaa silmiin ja kohdattava elämän rajallisuus, joka arkielämästämme on etäällä. Monesti kuulee jopa teologien puhuvan, kuinka kuoleman kanssa ei voi olla sinut. Se on aina jotain, minkä ei pitäisi tapahtua.

Mutta kuoleman ei tarvitse olla uhka, mysteeri ja etäinen mörkö. Kuolemasta voidaan puhua. Siitä on hyvä puhua, vaikka riskinä olisikin ajautua akateemisen uskottavuuden ulkopuolelle.

IMG_4235.jpg

Sheferijm-kirjablogissa huomio on kiinnittynyt suomalaisesta kansanperinteestä kertoviin kuolemakäsityksiin: Paitsi kuolemanrajakokemuksia, kirjassa oli muutamia mielenkiintoisia detaljeja.  Esimeriksi sana löyly. Sehän on suomalaisille tuttu saunasta. Kontron mukaan “suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa käsitys ihmisen olemuksesta oli pitkälle kehittynyt: fyysisen ruumiin lisäksi ihmisessä ajateltiin olevan ruumissielu löyly ja vapaasielu itse. Ruumisielu oli yhteydessä fyysiseen ruumiiseen. Viimeisen henkäyksen myötä ruumissielu hävisi, mutta vapaasielu sen sijaan siirtyi ruumiin kuoltua kuolleiden valtakuntaan odottamaan, kunnes joku suvun lapsista nimettäisiin hänen mukaansa. Vapaasielu ei kuitenkaan kiertänyt loputtomasti, vaan katosi vainajan muiston unohtuessa.” Jaa jaa. Mitähän tästä ajattelisi. Menee vähän yli minun uskoni. Kirja oli toki mielenkiintoinen, vaikka en kaikkea allekirjoitakaan.

Kyseessähän on kansanperinteessä vahvasti elänyt uskomus ihmisen olemuksesta, joka on vaikuttanut ihmisen käyttäytymiseen, toimintaan, tapoihin ja ennen kaikkea kuoleman rituaaleihin. Aikana, jolloin sairaudet, onnettomuudet ja kuolema olivat jatkuvasti läsnä, kuoleman kanssa oli hyvä olla sinut.

Nykyaikana muinaiset uskomukset saattavatkin “mennä yli”, mutta jäänteitä on jäänyt. Blogin kommentissa onkin mielenkiintoinen huomio: Sukututkimusta tehdessä näen, miten ainakin vielä 1800-luvun loppupuolella perheissä usein annetaan lapsena kuolleen nimi jollekin sen jälkeen syntyvälle lapselle. —  Ja meillähän pidetään vainajien muistamista, haudoilla käymistä, aika tärkeänä perinteenä. Siinäkin näen taustalla tuon vanhan uskomuksen sielun säilymisestä, niin kauan kuin vainajaa muistetaan, vaikka sitä uskomusta emme varmaan enää tiedosta tai edes tiedä. Tai edes ole samaa mieltä.

Ihminen itse muistetaan kolmeen, nykyaikana ehkä neljänteen polveen asti. Sen jälkeen ihminen on nimi tarinoissa, kunnes tarinat unohtuvat. Tämä pohditutti ihmisiä myös esikristillisellä ajalla. Mikä on ihmisen todellinen olemus? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Kuolemakäsitykset ovat mielenkiintoinen tapa sukeltaa suomalaisuuteen ennen kristinuskoa ja tieteelliseen maailmankuvaan tukeutumista. Etenkin kun ottaa huomioon, että käsitysten taustalla saattaa hyvinkin olla samankaltainen rajakokemus, jonka myös tämän päivän suomalainen voi kohdata.

 IMG_4207

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s