Kuolema elokuvateatterissa

Minulle tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan elokuvanäytökseen yhdistyksen kautta, jossa teen vapaaehtoistyötä.

Elokuva oli Disneyn Coco, joka kertoi meksikolaisesta muusikoksi haluavasta Miguel-pojasta. Edesmenneitä sukulaisia juhlistavana Kuolleiden päivänä Miguel matkasi tuonpuoleiseen, Kuolleiden maahan, jossa luurangot iloitsivat, tanssivat, musisoivat ja odottivat innokkaasti vuosittaisia vierailuja elävien luona.

Elokuvassa käsiteltiin värikkäästi meksikolaisia traditioita liittyen kuolemaan ja kuolleisiin. Edellisessä blogipostauksessani vilahtanut ajatus sielusta, joka säilyy niin kauan kuin vainaja muistetaan, oli myös Cocon kantava teema.

Elokuvassa vilisi kuolleita, kuolevia, sieluoppaita ja alttareita. Tuonpuoleiseen johti silta, joka oli tarkasti vartioitu ja sisälsi jopa tullin. Kuolemaa käsiteltiin huumorilla, joka huipentui lopun jälleennäkemistä odottavan esi-isän lausahdukseen elävien maahan palaavalle Miguelille: Kuole pian!

Kyllä ovat lastenelokuvat muuttuneet sitten minun lapsuuteni. Näitähän katsoo aikuinenkin ihmeissään ja liikuttuneena. Harvoin tulee suositeltua lastenelokuvia aikuisille, joita kiinnostaa kuolema ja tuonpuoleinen, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Mielenkiinnosta kysyin lapsilta, mitä ajatuksia näinkin vakava-aiheinen elokuva heissä herätti:

“Koiralla oli siivet. Se osasi lentää!”

Entäs se sieluopas, joka auttoi kuolleita tuonpuoleisessa?

“Ai se kissa? Se oli tosi iso!”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s