Runous on nyt in!

“On usein todettu, että nimenomaan suomalaiset, ihan tavalliset yhteisen kansan ihmisetkin, rustailevat runsaasti runoja, joiden värssyihin he purkavat povensa polttavat ajatukset, jotka hipovat kaikkia mahdollisia aihealueita tässä maailmassa, minkä elämän viisas Salomo-kuningas jo kauan sitten suorasukaisesti totesi kokonaisuudessaan turhuuden turhuudeksi.”

Näin kirjoittaa pakinoitsija, nimimerkki Veli Villehartti Turun Sanomissa 29.3.1940. Hän kirjoittaa lehden toimittajista, jotka ovat hukkumaisillaan runoihin, sillä “runoja kirjoittaa Suomessa melkeinpä kuka vain, joka osaa pännää pyörittää.”

“Niitä ilmestyy pöydällemme vuoden mittaan aikamoinen pino, josta vain pieni osa saa armon livahtaa nopeakäyntisen rotatiokoneen lävitse. Syyt poisjäämiseen ovat monenlaiset, yhtenä m.m. se, että jos likimain kaikki runot julkaistaisiin, niin lehti olisi niitä puolillaan.” 

Runous ei tuohon aikaan ollut yhtä marginaalissa ja pienissä ympyröissä kuin nykyisin. Runoja luettiin, opeteltiin ulkoa, kirjoitettiin, lausuttiin. Yhtenä syynä runojen suosion heikkenemiseen oli runon modernisoituminen: runon rytmi vapautui ja loppusoinnut poistuivat. Nykyään runo saattaa olla pelkkää välimerkkiä tai silkkaa tyhjyyttä, ja siksi vaikea ymmärtää. Ennen runo oli vahvemmin kiinni arjessa ja elämässä.

“Melkoinen osa runoista on n.s. vuodenaikarunoja: keväästä, kesästä, syksystä ja talvesta sekä niiden aikana vietettävistä juhlista ja merkkitapauksista. Ja tietenkin tuntuva määrä runoja on syntynyt siltä paratiisilliselta tunnepohjalta, jolla kaikkivaltias rakkaus valtikoi. Yleensä näitä runoja lukee mielellään arkityön lomassa ja monesti tuntee piston sydämessään, kun ei voi kaikkia päästää julkisuuteen.”

Runoilla on myös dokumentoitu historiaa ja valettu toivoa.

“Tänä talvena on kansamme runonrustaamisharrastus ymmärrettävistä syistä hajautunut kokonaan uusille urille. Niinpä ei ole saapunut ollenkaan määrätynlaisia maaliskuun lauluja, joissa kiihkeissä lemmenpuuhissa hyörivät kissat ja kauniit kuutamot näyttelevät pääosaa. Ja rakkautta koskeva runollinen sato on ollut melkein yhtä tyhjän kanssa. Sen sijaan on posti tuonut viljalti runoja, joissa vakavin sanoin ja säkein tulkitaan rakkaan isänmaamme suurta, raskasta kohtalonaikaa, kansamme sitkeätä ja murtumatonta taistelua suurta massaylivoimaa vastaan, sankarien jättämiä muistoja j.n.e.

Rauhan tultua useimmat näistä runoista ovat menettäneet tuoreimman ajankohtaisuutensa, mutta niiden sisältö kertoo jälkipolville, joka tapauksessa, että suomalaisten usko onnellisempaan tulevaisuuteen ja laajan jälleenrakennustyön menestymiseen on murtumaton.

Osaltaan siitä todistuksina puheenaolevat runotkin, joista huokuu, vaikkeivät ne mitään taiderunoutta yleensä olekaan, rohkea henki ja vakaa luottamus siihen, että Suomi on kerran jälleen kukoistava ja sen kansa yhtä ryhdikäs ja luja kuin ennenkin.”

Myös runous on kokemassa uutta nousukautta. Somen kautta runous saavuttaa ihmisiä, jotka muuten tuskin runojen äärelle löytäisivät. Instagram-runous on tehnyt runoudesta suosittua erityisesti nuorten keskuudessa, sillä niissä painotetaan myös runojen visuaalista puolta.

Joskus runojen lukeminen on kuin kiertelisi näyttelyssä ihailemassa nykytaidetta ja miettisi, että osaisinkohan minäkin. Runoihin jää helposti koukkuun. Kun siihen maailmaan sukeltaa, huomaa elävänsä runossa ja sanat ovat vain keino saada ylös ja ulos se, mitä kokee ja missä elää.

Se että saa ihmisen löytämään riehakkaan luovuuden itsestään, on yksi taiteen tehtävistä. Runojen kohdalla on samoin: parasta mitä runo voi tehdä, on saada lukija itse kirjoittamaan. Näissä tunnelmissa omaa elokuussa ilmestyvää esikoisrunokirjaani odottaen.

“Niin – me ihmiset olemme sielulliselta kokoonpanoltamme sellaisia, että kaikesta huolimatta, suurimmistakin ja raskaimmistakin kohtalonoikuista piittaamatta uskomme töittemme tärkeyteen ja jatkamme niitä. Ja näin on hyvä, sillä mene ja tiedä, vaikka elämällämme olisi sittenkin suuri tarkoitus.”

Näyttökuva 2018-7-19 kello 13.57.25

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s