“Tee väitöskirja”

Jos nyt rehellisiä ollaan, niin on ollut pienoisia vaikeuksia palata julkkareiden jälkeen takaisin neljän seinän sisälle kirjoittamaan kuolemasta. Runokirjani jälkeen tunsin suurta luovaa tyhjyyttä ja ajattelin, etten enää ikinä kirjoita yhtään mitään. Muistan ajatelleeni samoin tietokirjani jälkeen. Sitä oloa kesti viikon. Sitten lähetin eteenpäin uuden käsikirjoituksen ja viikon päästä sain yhteydenoton, joka johti uuteen kustannussopimukseen.

Elämä on täynnä niin hämmentäviä käänteitä (tai pikemminkin koko ajan nopeammin ja nopeammin virtaava joki, joka on tempaissut mukaansa), että ulkopuolisena kyselisin, että mitä ihmettä. Kyselen kyllä nytkin.

Mutta siis vaikeuksia on ollut orientoitua väitöskirjaan. Kaikkien upeiden runokirjojen keskellä olen muistuttanut itseäni jopa post-it-lapulla, että:

Joka päivä etenen hitain varmoin askelin. Olen nyt toisen artikkelin kimpussa. Tai se on minun kimpussani. Ainakin katselemme toisiamme sopivalta etäisyydeltä. Tiedosto on luotu, väliotsikot kirjoitettu, aineisto kerätty.

Sormet ovat liikkuneet kirjainten päällä ja kirjoittaneet runoja.

Flunssa on tulossa yhtä varmasti kuin syksy. Inkivääriä on ostettu, pilkottu ja piilotettu teekuppiin.

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s