Kuukausikatsaus: Seesteinen syyskuu

Taas hiukkasen myöhässä, mutta vihdoin: mitä tuli tehtyä syyskuussa?

Tärkein ensin: olen taas vuoden lähempänä vanhuutta. Oikeasti en ole juhlinut syntymäpäivääni muutamaan vuosikymmeneen, mutta tällä kertaa kävin sentään syömässä. Se on jo paljon se. Muistan, kuinka Pohjois-Korean matkalla jaoin huoneeni australialaisen tytön kanssa, joka laski joka päivä, kuinka monta kuukautta ja päivää on hänen syntymäpäiväänsä. Omasta synttäri-innostuksestani voi päätellä, kuinka ääripäistä olimme. En tiedä, kummasta hän järkyttyi enemmän: Pohjois-Koreasta vai ihmisestä, joka ei vietä syntymäpäiviä.

Toinen syyskuisen ilon aihe oli Parapsykologisen seuran 80-vuotisjuhlat, jossa kävin puhumassa ja osallistumassa mielenkiintoiseen paneelikeskusteluun teologina muiden tieteilijöiden keskellä. Jeena Ranckenin tapaaminen oli jotain, mitä olin jo kauan odottanut. Ja yllätyksekseni tapasin muutkin lähialoilta väitelleet, joiden väitöskirjat olin kyllä lukenut jo vuosia takaperin. Tilaisuus oli ihana ja puitteet huikeat. Ja oli mahtava tavata kaikkia teitä kuolemanrajakokemuksista kiinnostuneita!

(Kuva: Suomen parapsykologinen tutkimusseura)

Väitöskirjani on edennyt sen verran, että sain ensimmäisen artikkelini kirjoitettua loppuun, ja toisen hyvään vaiheeseen. Ensimmäiset palautteet olen jo saanut ja sitten odotankin vertaisarviointia kynsinauhoja pureskellen, nenäliinapaketit esiin ottaen.

Syyskuun lopulla pääsin myös minilomalle, jonka tarkoitus oli joogailla auringonpaisteessa vuoristomaisemissa Barcelonassa ja Andorrassa. Ensimmäiset kaksi päivää näin onnistuikin, mutta #happyandhealthy vaihtui kolmantena päivänä hillittömään flunssaan, joka ei ainoastaan estänyt päälläseisontaa, nukkumista, syömistä ja hengittämistä, mutta sai myös huolestumaan kivuliaasta paluulennosta. Kaivelin mieleni kätköistä kaikki lentoemäntäkurssin ohjeet flunssalennoista ja selvisin takaisin Suomeen ilman tärykalvojen puhkeamista duactin, nenäsumutteen ja säännöllisen korvapuhaltelun ansiosta. Nyt olen jo jokseenkin kunnossa, mikä tarkoittaa ainakin osittaista paneutumista väitöskirjaan.

Ja muutamia uusia kirjoitusprojekteja on menossa – ajatuksen tasolla ja käytännössä. Suurinta onnea on se, että saa tehdä, mitä rakastaa. Ja tähän ajatukseen liittyy vielä tämän vuoden puolella tuleva megasuperihana kirjoittamiseen liittyvä projekti, johon onnekkaana valikoiduin mukaan – siitä sitten myöhemmin lisää!

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s